Korjausliike

Olen ottanut elämäntaparempan avuksi Kalorilaskurin. Ja hyvä niin. Viikon ajan olen kirjannut syömiseni sinne, ja se on paljastanut että minähän syön aivan väärin. Tai itse asiassa ELÄN aivan väärin. Kuinka ollakaan, itse olin siinä uskossa että kyllä minä suunnilleen oikein syön, kunhan vähän annoskokoa pienentelen. Juu ei.

Se, mikä selvisi heti, oli että syön aivan liian vähän proteiinia ja aivan liikaa hiilareita ja rasvaa. Taitaa olla aika tyypillinen ongelma meille naisille? Energiaa ruuasta tulee myös toki liikaa. Liikunta harrastan aivan liian vähän ja untakin saan liian vähän.

Fixaamista on siis paljon muussakin kuin itse syömisessä. Koko elämäntapani tosiaankin on ihan retuperällä!

Korjausliike on aloitettu.

Ensimmäinen päivä

Ilahduin, kun vaaka näytti aamulla lukemaa 116,8 kg. Vaakalle astuessani nimittäin pelkäsin, että paino on karannut jo yli 120 kilon. Pahimmillaan painoin 119 kiloa helmikuussa 2010 jolloin sain kakkostyypin diabetes –diagnoosin. Siitä lähtien olen suunnitellut aloittavani elämäntaparemontin. Jotain on tapahtunutkin: olen saanut kiinni ateriarytmistä ja pudotettuakin siis tuon muutaman kilon.

Tänä kesänä olen kuitenkin tajunnut, että muutakin on tapahduttuva. XXXL-elämä, litran jäätelöpakkausten ahmiminen yhdeltä seisomalta ja ennen kaikkea terveyden vaarantaminen ei voi enää jatkua.

Nykyisellä painollani painoindeksini (BMI) on 43,4, eli kyseessä on sairaalloinen lihavuus. Peloittavaa, ahdistavaa.

Haluan jakaa tämän tien sairaalloisen lihavasta sopivan lihavaksi jonkun kanssa, siksipä perustin tämän tämän blogin tänään. Lähde kanssani kilokapinaan, kommentoi, lue, kauhistele tai vaikkapa hekumoi sillä että joku on sinuakin läskimpi.