Kohti uusia kymmenlukuja

Vaaka näytti tänä aamuna 111,9 kg. Mahtavaa - olin nimittäin varautunt siihen että kuluneiden raskaiden viikkojen aikoja paino on saattanut nousta. Ekaa kertaa tuli sellainen  olo, että ehkäpä tässä piankin pääsen painon kanssa uusille kymmenluvuille. Ainakin kohti sitä nyt mennään. Elämä pikkuisen hymyileekin.

Takaisin linjoilla

Elämäni sai pahan kolauksen elokuun viimeisinä päivinä. Perhekriisi ja siihen päälle vielä selän hajoaminen vei mehut tästä Ladysta. Elämä on joskus superpaskaa, mutta koitan nyt uskoa siihen, että se mikä ei tapa vahvistaa.

Nyt ollaan taas jotenkin kasassa ja valmiina jatkamaan tätä painon pudostustakin. Toivottavasti jaksat kulkea mukana.

Vaakaan en uskaltanut vielä tänä aamuna hypätä, mutta huomenna sen teen. Punnistuspäiviksi otan maanantait ja perjantait.

Parjattu peruna

Karppaus on pitkään ollut muodissa. Monella laihduttajalla perunat, pastat ja riisit  ovat poistuneet ruokavaliosta jopa kokonaan. Nyt tämä trendiruokavaliomalli on alknut saada lunta tupaansa - niinhän tuppaa käymään kaikille ravitsemususkomuksille ennemmin tai myöhemmin..

Perunasta, tuosta parjastusta hiilaripommista, on ilmestynyt ihan uutta tutkimustietoa. Uuden tutkimuksen mukaan peruna on superruokaa, jonka säännöllinen syöminen alentaa verenpainetta ja pienentää sydänsairauksien riskiä. Peruna ei olekaan niin epäterveellinen ja lihottava, kuin vähähiilihydraattisten dieettien noudattajat ovat julistaneet.

Syökää kansalaiset perunaa!

Ps. Olisipa kyllä kiva tietää, kuka tämän tutkimuksen rahoitti? Joku puolueeton taho? Vai kentien joku kansallinen perunanviljelijäin liitto?

Ensimmäinen kuukausi

Tältä näyttää painokäyrä, kun elämäntapamuutosta on harjoiteltu kuukausi. Että mä olen itsestäni ylpeä.

Keskimääräinen pudotus on puolisen kiloa viikossa, mikä on juurikin erilaisten laihdutusasiantuntijoiden suosittelema määrä.
Ps. Nyt se on testattu: sydänsurut laihduttavat.

Neljäs viikko

Puntarissa näytöllä loisti aamulla iloinen lukema: 114,9 kg, eli viime viikkoon nähden -800g. Ihanaa, ihanaa, ihanaa. Olen melkein tanssahdellut töihin kun tuli niin hyvä mieli.

Kalorilaskurista olen kyttäillyt nyt kovasti syötyjen kaloreiden lisäksi myös ruuan laatua. Kasviksia menee edelleen aivan liian vähän. Heitänkin itselleni nyt haasteen tulevaksi viikoksi: päivittäin on syötävä puoli kiloa kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Olen sillä lailla pöljä, että helposti jätän hedelmiä syömättä, koska ajattelen, että samoilla kaloreilla voi syldä vaikkapa leipäpalasen.

Jos tykkää testeistä, niin omaa kasvisten käyttöään voi testata täällä: http://www.kasvikset.fi/webroot/1033640/kasvisflash/index.html

Liikunnan kamaluus

Liikunta on minusta lähtökohtaisesti kamalaa. Olen uskoakseni aika huonossa kunnossa ja se tekee tietysti kaikista liikuntayrityksistä aika tukalia.

Joskus, hyvin harvoin, olen onnistunut tuntemaan liikunnasta iloa. Ne hetket eivät kuitenkaan ole kantaneet niin pitkälle, että liikunta olisi ikinä ollut minulle mikään luonnollinen osa elämää.

Jokin halu liikkumiseen minussa kuitenkin elää (siitäkin kai pitää olla tyytyväinen). Näen säännöllisen epäsäännöllisesti unia, joissa juoksen. Kevyesti kuin gaselli juoksen metsissä, meren rannoilla ja muualla ulkona, ja saan nimenomaan siitä juoksemisesta unessa hirveät kicksit.

Olen seuraillut muiden painonpudottajien blogeja ja ihaillen lukenut niistä, miten erikokoiset ja -kuntoiset naiset ovat löytäneet juoksuharrastuksen ja oikeasti jaksavat harjoittelun jälkeen juosta kilometrikaupalla. Hurjaa!!

Tällä hetkellä liikkumattomuuteni on ihan oikea ja ikävä syy. Toisessa jalassani on tulehdus, joka ei ota parantuakseen. Tavallinen kävelykin on niin kivuliasta, että välillä mieli tekisi purskahtaa itkuun. Täten, tässä ja nyt lupaankin, että kun tämä onneton jalka saadaan kuntoon, niin aloitan säännölliset kävelylenkit. Alkuun vaikkapa 3 x viikossa 20 minuutin kävelylenkki.

Viikko kolme, PETTYMYS

Kolme viikkoa takana ja tänään aamulla menin vaakaan. Painoa tullut lisää 200 g!!! Ankara harmitus.
Tämä on juuri se tyypillinen hetki, jolloin aina ennen olen heittänyt hanskat tiskiin. Ei tästä mitään tule, en minä laihdu.

Kun nyt tarkastelen kuitenkin kriittisesti kulunutta viikkoa, niin eiköhän syitä tähän katastrofiin löydy. Syömisissä sallitut kalorirajat ovat paukkuneet kahtena päivänä aika isostikin. Meneillään olevat menkatkin ovat ehkä tuoneet vähän turvotusta. Ja ruuan laatu on ollut huonompaa kuin aikaisemmilla viikoilla. On niin helppo luistaa kasvisten syönnistä.

Eli siis, korjausliike noihin asioihin, niin eiköhän tämä taas tästä. Periksi ei nyt perkele anneta.