Syyllisyys

Aikaisemmistakin laihdutusyrityksistä tuttu "kaveri", syyllisyys, on taas hiipinyt mukaan elämääni. Valitettavasti.

En tarkoita nyt sitä fiilistä, kun jonkun megalomaanisen pizza-siideri-suklaa-jätski -illan jälkeen tulee morkkis retkahduksesta. Mun ongelma on enemmänkin sellainen, että tunnen lähes KAIKESTA syömisestä syllisyyttä tai jotenkin huonoa omatuntoa. Inhottavaa kerrassaan. Esimerkiksi eilen kävi niin, etä söin varsin kevyen lounaan (kukkakaalisosekeittoa) ja päivällisenkin (broiskifilettä ja kasviksia), niin illaksi jäi paljon syömättömiä kaloreita. Kun sitten söin tuhdin iltapalan, ihan sallituissa rajoissa siis, niin kauhea syyllisyys painoi. Ihan syyttä. Jotenkin vaan alkoi sellainen pelko vellomaan, että nyt tämä homma lähtee taas lapasesta ja tämäkin yritys menee v***iksi.

Aika surullinen olo. Paljon on peltoa kynnettävänä näiden painonhallinta-asioiden ympärillä.

Toinen viikko

Punnitus aamulla. Tulos edelliseen viikkoon nähden -500g. Tyytyväinen olen, vaikka toisaalta tuntuu että kyllä se läski vaan on tiukassa.

Paino on nyt siis 115,5 kg. Tämän verran olen painanut viimeksi syksyllä 2009. 

Hehkutan edelleen kalorilaskuria. Mulla ei tästä hommasta tulisi mitään, jos laskuri ei pitäisi mua kartalla syömistäni määristä. Lisäksi se, että paino putoaa kun kalorirajoitusta noudattaa, antaa mulle just sellaista uskoa, että tällä kertaa MINÄ voin ONNISTUA. Painonpudotus ei ole mahdotona, eikä korkeampaa matematiikkaa. Kun syö vähemmän kuin kuluttaa, paino putoaa. Tämä monille itsestään selvä asia pitää mulle vääntää näemmä todella paksusta rautalangasta.

Hyvillä mieliin siis eteenpäin.

Liikuntaresepti

Tein netissä "millainen liikkuja olet" -testin. Tulos ei parkkiintunutta sohvaperunaa sinänsä yllättänyt, mutta tuo liikuntaresepti alkoi kiinnostaa. Mistä sellaisen saa? Meidän työterveyslääkäri on sen sorttinen hemmo, että en tuntisi oikein luontevaksi mennä häneltä tuota pyytämään. Mutta ehkäpä jostakin muualta. Eikun selvitykseen tämä asia.

Ja se tulos:

Tulos: Reseptiliikkuja

Sinut ajaa liikkumaan vain pakko – yleensä terveydellisistä syistä aiheutuva. Tarvitset tarpeeksi uskottavan auktoriteetin, mieluiten lääkärin, joka kertoo faktat terveydestäsi ja määrää liikunta-annoksen kuin reseptillä. Ongelma on, ettet yksin jaksa pitää uutta liikuntaharrastustasi yllä. Sinulle olisi suurta apua personal trainerista, joka kannustaisi, seuraisi edistymistäsi ja tarvittaessa patistaisi. Investointi on pieni hyötyyn nähden! Vähintään kannattaisi sopia säännöllisesti ystävän kanssa liikuntatreffit – sovitusta tapaamisesta on vaikeampi luistaa. Voisit myös hakeutua esimerkiksi työterveyshuollon kautta kuntoutusjaksolle. Huonokuntoisella tulokset alkavat näkyä nopeasti – jo viikon kuntokuurista on hyötyä.

Liikuntareseptin tavoitteena on motivoida niitä perusterveydenhuollon asiakkaita, jotka liikkuvat suosituksia vähemmän. Reseptin voi kirjoittaa lääkäri, fysioterapeutti tai sairaanhoitaja, ja sen voi saada työterveyshuollosta, terveyskeskuksesta tai yksityiseltä lääkäriasemalta. Reseptin kirjoittamisen yhteydessä potilas ohjataan usein myös fysioterapiaan. Kirjallisen liikuntaohjeen teho on jo ehditty todeta myös tieteellisesti. Liikuntareseptin saaneita tutkineessa australialaistutkimuksessa todettiin, että hyvin vähän liikkuvat henkilöt lisäsivät liikuntaa 40 minuuttia enemmän viikossa kuin vertailuryhmäläiset. Reseptiä noudatetaan tunnollisemmin kuin suullisesti annettuja ohjeita.

Laihduttamaan jani Sievisen ohjauksessa

Kuulin aamulla radiosta mainoksessa, jossa Jani Sievinen etsi elämäntapamuutosryhmään testihenkilöitä.

Kyseessä on Tonalinin ja Radio SuomiPOP yhteisponnistus. Mukaan valitut viisi henkilöä pääsevät uudistamaan oloaan ja muuttamaan muotoaan Jani Sievisen johdolla ja Tonalin-tuotteiden tuella. Ryhmään osallistuminen ei  maksa mitään. Testijakso kestää muutaman kuukauden.

Tuotteen nettisivuilla luvataan seuraavaa: "Tonalin on maailman tutkituin CLA-valmiste, jonka avulla voit pudottaa painoasi ja rasvaprosenttiasi, suojata lihaksiasi ja palautua nopeammin liikunnan jälkeen. Tonalin-CLA myös estää rasvan varastoitumista. Sekä laihduttajat että urheilijat hyötyvät Tonalinista, joka on useiden tunnettujen suomalaisten suosima luontaistuote." Tuotetta mainoskasvoina ovat Mikko Kivinen ja Janne Kataja (onko niistä kumpikaan normaalipainoinen?).

Olisi aika kutkuttavaa hakea mukaan, mutta ongelmaksi muodostuu se, etten ole oikein innostunut Tonalinin tapaisista tuotteista.  Tai siis en ollenkaan usko niihin.  Jos Tonalinilla tai jollain pillerillä laihtuisi, niin ei kai maailmassa enää läskejä olisikaan?

Tonalinista todetaan myös näin: "Tonalin ei yksin takaa tuloksia, mutta kun Tonalinia käyttää terveellisen ruokavalion ja säännöllisen liikunnan tukena, laihtuu ja kiinteytyy takuulla." No, jos ruokavalio on terveellinen  ja liikunta säännöllistä, niin mihin sitä Tonalinin sitten enää tarvitaan?

Jani Sievinen ja Tonalin, saatte pärjätä ilman minua.

Ensimmäinen viikko

Aamulla astahdin puntarille sydän kurkussa. Lukemat olivat oikein ilahduttava; 116 kg, eli pudotusta tullut ekalla viikolla 800 g. Olen oikein tyytyväinen.

Edellisessä postauksessani kirjoitin vaakakammostani. Mulla on vaakaan jotenkin ihan irrationaalien suhde. OIKEASTI esim. tänä aamuna pelkäsin että olen lihonut viikossa kilokaupalla vaikka OIKEASTI olen noudattanut kalorirajaani. Silti kuvittelen että vaaka on joku ihmeellinen Pahis tuomari, joka voi antaa ihan mielivaltaisia tuomioita. 

Ehkäpä tämä uusi elämäntapa on alkua vaakakammoni vähentymiselle. Kun vaan syön vähemmän kuin kulutan, niin paino tippuu. (No, toki tiedän että paino voi joskus tehdä kummallisia liikkeitä suuntaan jos toiseenkin, ja voi tulla jumituksia...). Ehkä jonain päivänä voin ajatella Vaaka, olet ystäväni.

EDIT:
Jiihaa! Mulla on jo kolme lukijaakin. Tervetuloa kaunisolo, Taskunoita ja Rouva Rubiini.

Vaakakammo

Ensimmäinen viikonloppu takana kaloreita seuraten. Hyvin meni! Perjantait olen pyhittänyt herkuttelupäiväksi, mutta itsellenikin yllätykseksi en edes ylittänyt kalorilaskurin suositusta mulle soveltuvasta kalorimäärästä. Ihan voittajaolo:-)

Keskiviikkona vaakaan. Toivottavasti paino olisi pudonnut edes muutaman gramman...

Punnitukset on mulle vaikeita. Pelkään jo etukäteen sitä pettymystä, mikä tulee, jos paino ei ole pudonnutkaan. Sitä oloa, että en minä voi tässä hommassa näköjään ikinä onnistua. Mitenhän tuon asian voisi pääkopassaan kääntää toisinpäin? Niin että vaaka olisikin mun kaveri ja tsemppaaja, eikä vihollinen.

Korjausliike

Olen ottanut elämäntaparempan avuksi Kalorilaskurin. Ja hyvä niin. Viikon ajan olen kirjannut syömiseni sinne, ja se on paljastanut että minähän syön aivan väärin. Tai itse asiassa ELÄN aivan väärin. Kuinka ollakaan, itse olin siinä uskossa että kyllä minä suunnilleen oikein syön, kunhan vähän annoskokoa pienentelen. Juu ei.

Se, mikä selvisi heti, oli että syön aivan liian vähän proteiinia ja aivan liikaa hiilareita ja rasvaa. Taitaa olla aika tyypillinen ongelma meille naisille? Energiaa ruuasta tulee myös toki liikaa. Liikunta harrastan aivan liian vähän ja untakin saan liian vähän.

Fixaamista on siis paljon muussakin kuin itse syömisessä. Koko elämäntapani tosiaankin on ihan retuperällä!

Korjausliike on aloitettu.