Aikaisemmistakin laihdutusyrityksistä tuttu "kaveri", syyllisyys, on taas hiipinyt mukaan elämääni. Valitettavasti.
En tarkoita nyt sitä fiilistä, kun jonkun megalomaanisen pizza-siideri-suklaa-jätski -illan jälkeen tulee morkkis retkahduksesta. Mun ongelma on enemmänkin sellainen, että tunnen lähes KAIKESTA syömisestä syllisyyttä tai jotenkin huonoa omatuntoa. Inhottavaa kerrassaan. Esimerkiksi eilen kävi niin, etä söin varsin kevyen lounaan (kukkakaalisosekeittoa) ja päivällisenkin (broiskifilettä ja kasviksia), niin illaksi jäi paljon syömättömiä kaloreita. Kun sitten söin tuhdin iltapalan, ihan sallituissa rajoissa siis, niin kauhea syyllisyys painoi. Ihan syyttä. Jotenkin vaan alkoi sellainen pelko vellomaan, että nyt tämä homma lähtee taas lapasesta ja tämäkin yritys menee v***iksi.
Aika surullinen olo. Paljon on peltoa kynnettävänä näiden painonhallinta-asioiden ympärillä.
En tarkoita nyt sitä fiilistä, kun jonkun megalomaanisen pizza-siideri-suklaa-jätski -illan jälkeen tulee morkkis retkahduksesta. Mun ongelma on enemmänkin sellainen, että tunnen lähes KAIKESTA syömisestä syllisyyttä tai jotenkin huonoa omatuntoa. Inhottavaa kerrassaan. Esimerkiksi eilen kävi niin, etä söin varsin kevyen lounaan (kukkakaalisosekeittoa) ja päivällisenkin (broiskifilettä ja kasviksia), niin illaksi jäi paljon syömättömiä kaloreita. Kun sitten söin tuhdin iltapalan, ihan sallituissa rajoissa siis, niin kauhea syyllisyys painoi. Ihan syyttä. Jotenkin vaan alkoi sellainen pelko vellomaan, että nyt tämä homma lähtee taas lapasesta ja tämäkin yritys menee v***iksi.
Aika surullinen olo. Paljon on peltoa kynnettävänä näiden painonhallinta-asioiden ympärillä.
Eikä mene v****ks!! Ite ainaki tuntee noista iltasyömistä lähes järestään syyllisyyttä, ku tuntuu et ne jää ainaki höllyvarastoon. Mutta ei lannistuta, eikä varsinkaan anneta periks!! :)
VastaaPoista