Ensimmäinen viikonloppu takana kaloreita seuraten. Hyvin meni! Perjantait olen pyhittänyt herkuttelupäiväksi, mutta itsellenikin yllätykseksi en edes ylittänyt kalorilaskurin suositusta mulle soveltuvasta kalorimäärästä. Ihan voittajaolo:-)
Keskiviikkona vaakaan. Toivottavasti paino olisi pudonnut edes muutaman gramman...
Punnitukset on mulle vaikeita. Pelkään jo etukäteen sitä pettymystä, mikä tulee, jos paino ei ole pudonnutkaan. Sitä oloa, että en minä voi tässä hommassa näköjään ikinä onnistua. Mitenhän tuon asian voisi pääkopassaan kääntää toisinpäin? Niin että vaaka olisikin mun kaveri ja tsemppaaja, eikä vihollinen.
Hieno suoritus ja varmasti on jotain pudonnut!
VastaaPoistaMullekin oli punnitus kauhistus ennen. Hirveä masis, jos numerot eivät vastanneet odotuksia. Nykyään olen opetellut suhtautumaan eri tavalla, pParhaiten kai vois väittää, että kilpailen vaakaa vastaan. :D Jos paino ei ole pudonnut (tai se on noussut), koitan miettiä, mistä tämä voisi johtua. Ja päätän pistää paremmaksi kuin mokoma vekotin. 8) Tämä siis toimii mulla!
Toki ne rehelliset jumitukset (ei siis repsahdukset) on asia erikseen, silloin on ehkä helpompi syyttää aineenvaihduntaa ja odotella kärsivällisesti parempia aikoja. ;)
Toi kilpailuasetelma on kyllä hyvä! Vaan ei ehkä toimisi mulla Mua ei nimittäin ole siunattu minkäänlaisella kilpailuvietillä. Mutta kehitellään ajatusta, pääasia että kammo ja negatiivinen asenne vaakakaveriin hälvenisivät.
VastaaPoista