Aamulla astahdin puntarille sydän kurkussa. Lukemat olivat oikein ilahduttava; 116 kg, eli pudotusta tullut ekalla viikolla 800 g. Olen oikein tyytyväinen.
Edellisessä postauksessani kirjoitin vaakakammostani. Mulla on vaakaan jotenkin ihan irrationaalien suhde. OIKEASTI esim. tänä aamuna pelkäsin että olen lihonut viikossa kilokaupalla vaikka OIKEASTI olen noudattanut kalorirajaani. Silti kuvittelen että vaaka on joku ihmeellinen Pahis tuomari, joka voi antaa ihan mielivaltaisia tuomioita.
Ehkäpä tämä uusi elämäntapa on alkua vaakakammoni vähentymiselle. Kun vaan syön vähemmän kuin kulutan, niin paino tippuu. (No, toki tiedän että paino voi joskus tehdä kummallisia liikkeitä suuntaan jos toiseenkin, ja voi tulla jumituksia...). Ehkä jonain päivänä voin ajatella Vaaka, olet ystäväni.
EDIT:
Jiihaa! Mulla on jo kolme lukijaakin. Tervetuloa kaunisolo, Taskunoita ja Rouva Rubiini.
EDIT:
Jiihaa! Mulla on jo kolme lukijaakin. Tervetuloa kaunisolo, Taskunoita ja Rouva Rubiini.
Todella hyvä aloitus! Siitä se lähtee. :)
VastaaPoistaTuo vaaka on muuten oikeasti kinkkinen juttu. Välillä mulla on ihan hirveitä vaakakriiseilykausia, kaippa se on osa sitä painon kanssa kamppailemista... Mutta siinähän se vaakakin rupeaa ystävältä tuntumaan, kun paino putoaa!