Neljäs viikko

Puntarissa näytöllä loisti aamulla iloinen lukema: 114,9 kg, eli viime viikkoon nähden -800g. Ihanaa, ihanaa, ihanaa. Olen melkein tanssahdellut töihin kun tuli niin hyvä mieli.

Kalorilaskurista olen kyttäillyt nyt kovasti syötyjen kaloreiden lisäksi myös ruuan laatua. Kasviksia menee edelleen aivan liian vähän. Heitänkin itselleni nyt haasteen tulevaksi viikoksi: päivittäin on syötävä puoli kiloa kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Olen sillä lailla pöljä, että helposti jätän hedelmiä syömättä, koska ajattelen, että samoilla kaloreilla voi syldä vaikkapa leipäpalasen.

Jos tykkää testeistä, niin omaa kasvisten käyttöään voi testata täällä: http://www.kasvikset.fi/webroot/1033640/kasvisflash/index.html

Liikunnan kamaluus

Liikunta on minusta lähtökohtaisesti kamalaa. Olen uskoakseni aika huonossa kunnossa ja se tekee tietysti kaikista liikuntayrityksistä aika tukalia.

Joskus, hyvin harvoin, olen onnistunut tuntemaan liikunnasta iloa. Ne hetket eivät kuitenkaan ole kantaneet niin pitkälle, että liikunta olisi ikinä ollut minulle mikään luonnollinen osa elämää.

Jokin halu liikkumiseen minussa kuitenkin elää (siitäkin kai pitää olla tyytyväinen). Näen säännöllisen epäsäännöllisesti unia, joissa juoksen. Kevyesti kuin gaselli juoksen metsissä, meren rannoilla ja muualla ulkona, ja saan nimenomaan siitä juoksemisesta unessa hirveät kicksit.

Olen seuraillut muiden painonpudottajien blogeja ja ihaillen lukenut niistä, miten erikokoiset ja -kuntoiset naiset ovat löytäneet juoksuharrastuksen ja oikeasti jaksavat harjoittelun jälkeen juosta kilometrikaupalla. Hurjaa!!

Tällä hetkellä liikkumattomuuteni on ihan oikea ja ikävä syy. Toisessa jalassani on tulehdus, joka ei ota parantuakseen. Tavallinen kävelykin on niin kivuliasta, että välillä mieli tekisi purskahtaa itkuun. Täten, tässä ja nyt lupaankin, että kun tämä onneton jalka saadaan kuntoon, niin aloitan säännölliset kävelylenkit. Alkuun vaikkapa 3 x viikossa 20 minuutin kävelylenkki.

Viikko kolme, PETTYMYS

Kolme viikkoa takana ja tänään aamulla menin vaakaan. Painoa tullut lisää 200 g!!! Ankara harmitus.
Tämä on juuri se tyypillinen hetki, jolloin aina ennen olen heittänyt hanskat tiskiin. Ei tästä mitään tule, en minä laihdu.

Kun nyt tarkastelen kuitenkin kriittisesti kulunutta viikkoa, niin eiköhän syitä tähän katastrofiin löydy. Syömisissä sallitut kalorirajat ovat paukkuneet kahtena päivänä aika isostikin. Meneillään olevat menkatkin ovat ehkä tuoneet vähän turvotusta. Ja ruuan laatu on ollut huonompaa kuin aikaisemmilla viikoilla. On niin helppo luistaa kasvisten syönnistä.

Eli siis, korjausliike noihin asioihin, niin eiköhän tämä taas tästä. Periksi ei nyt perkele anneta.

Syyllisyys

Aikaisemmistakin laihdutusyrityksistä tuttu "kaveri", syyllisyys, on taas hiipinyt mukaan elämääni. Valitettavasti.

En tarkoita nyt sitä fiilistä, kun jonkun megalomaanisen pizza-siideri-suklaa-jätski -illan jälkeen tulee morkkis retkahduksesta. Mun ongelma on enemmänkin sellainen, että tunnen lähes KAIKESTA syömisestä syllisyyttä tai jotenkin huonoa omatuntoa. Inhottavaa kerrassaan. Esimerkiksi eilen kävi niin, etä söin varsin kevyen lounaan (kukkakaalisosekeittoa) ja päivällisenkin (broiskifilettä ja kasviksia), niin illaksi jäi paljon syömättömiä kaloreita. Kun sitten söin tuhdin iltapalan, ihan sallituissa rajoissa siis, niin kauhea syyllisyys painoi. Ihan syyttä. Jotenkin vaan alkoi sellainen pelko vellomaan, että nyt tämä homma lähtee taas lapasesta ja tämäkin yritys menee v***iksi.

Aika surullinen olo. Paljon on peltoa kynnettävänä näiden painonhallinta-asioiden ympärillä.

Toinen viikko

Punnitus aamulla. Tulos edelliseen viikkoon nähden -500g. Tyytyväinen olen, vaikka toisaalta tuntuu että kyllä se läski vaan on tiukassa.

Paino on nyt siis 115,5 kg. Tämän verran olen painanut viimeksi syksyllä 2009. 

Hehkutan edelleen kalorilaskuria. Mulla ei tästä hommasta tulisi mitään, jos laskuri ei pitäisi mua kartalla syömistäni määristä. Lisäksi se, että paino putoaa kun kalorirajoitusta noudattaa, antaa mulle just sellaista uskoa, että tällä kertaa MINÄ voin ONNISTUA. Painonpudotus ei ole mahdotona, eikä korkeampaa matematiikkaa. Kun syö vähemmän kuin kuluttaa, paino putoaa. Tämä monille itsestään selvä asia pitää mulle vääntää näemmä todella paksusta rautalangasta.

Hyvillä mieliin siis eteenpäin.

Liikuntaresepti

Tein netissä "millainen liikkuja olet" -testin. Tulos ei parkkiintunutta sohvaperunaa sinänsä yllättänyt, mutta tuo liikuntaresepti alkoi kiinnostaa. Mistä sellaisen saa? Meidän työterveyslääkäri on sen sorttinen hemmo, että en tuntisi oikein luontevaksi mennä häneltä tuota pyytämään. Mutta ehkäpä jostakin muualta. Eikun selvitykseen tämä asia.

Ja se tulos:

Tulos: Reseptiliikkuja

Sinut ajaa liikkumaan vain pakko – yleensä terveydellisistä syistä aiheutuva. Tarvitset tarpeeksi uskottavan auktoriteetin, mieluiten lääkärin, joka kertoo faktat terveydestäsi ja määrää liikunta-annoksen kuin reseptillä. Ongelma on, ettet yksin jaksa pitää uutta liikuntaharrastustasi yllä. Sinulle olisi suurta apua personal trainerista, joka kannustaisi, seuraisi edistymistäsi ja tarvittaessa patistaisi. Investointi on pieni hyötyyn nähden! Vähintään kannattaisi sopia säännöllisesti ystävän kanssa liikuntatreffit – sovitusta tapaamisesta on vaikeampi luistaa. Voisit myös hakeutua esimerkiksi työterveyshuollon kautta kuntoutusjaksolle. Huonokuntoisella tulokset alkavat näkyä nopeasti – jo viikon kuntokuurista on hyötyä.

Liikuntareseptin tavoitteena on motivoida niitä perusterveydenhuollon asiakkaita, jotka liikkuvat suosituksia vähemmän. Reseptin voi kirjoittaa lääkäri, fysioterapeutti tai sairaanhoitaja, ja sen voi saada työterveyshuollosta, terveyskeskuksesta tai yksityiseltä lääkäriasemalta. Reseptin kirjoittamisen yhteydessä potilas ohjataan usein myös fysioterapiaan. Kirjallisen liikuntaohjeen teho on jo ehditty todeta myös tieteellisesti. Liikuntareseptin saaneita tutkineessa australialaistutkimuksessa todettiin, että hyvin vähän liikkuvat henkilöt lisäsivät liikuntaa 40 minuuttia enemmän viikossa kuin vertailuryhmäläiset. Reseptiä noudatetaan tunnollisemmin kuin suullisesti annettuja ohjeita.

Laihduttamaan jani Sievisen ohjauksessa

Kuulin aamulla radiosta mainoksessa, jossa Jani Sievinen etsi elämäntapamuutosryhmään testihenkilöitä.

Kyseessä on Tonalinin ja Radio SuomiPOP yhteisponnistus. Mukaan valitut viisi henkilöä pääsevät uudistamaan oloaan ja muuttamaan muotoaan Jani Sievisen johdolla ja Tonalin-tuotteiden tuella. Ryhmään osallistuminen ei  maksa mitään. Testijakso kestää muutaman kuukauden.

Tuotteen nettisivuilla luvataan seuraavaa: "Tonalin on maailman tutkituin CLA-valmiste, jonka avulla voit pudottaa painoasi ja rasvaprosenttiasi, suojata lihaksiasi ja palautua nopeammin liikunnan jälkeen. Tonalin-CLA myös estää rasvan varastoitumista. Sekä laihduttajat että urheilijat hyötyvät Tonalinista, joka on useiden tunnettujen suomalaisten suosima luontaistuote." Tuotetta mainoskasvoina ovat Mikko Kivinen ja Janne Kataja (onko niistä kumpikaan normaalipainoinen?).

Olisi aika kutkuttavaa hakea mukaan, mutta ongelmaksi muodostuu se, etten ole oikein innostunut Tonalinin tapaisista tuotteista.  Tai siis en ollenkaan usko niihin.  Jos Tonalinilla tai jollain pillerillä laihtuisi, niin ei kai maailmassa enää läskejä olisikaan?

Tonalinista todetaan myös näin: "Tonalin ei yksin takaa tuloksia, mutta kun Tonalinia käyttää terveellisen ruokavalion ja säännöllisen liikunnan tukena, laihtuu ja kiinteytyy takuulla." No, jos ruokavalio on terveellinen  ja liikunta säännöllistä, niin mihin sitä Tonalinin sitten enää tarvitaan?

Jani Sievinen ja Tonalin, saatte pärjätä ilman minua.

Ensimmäinen viikko

Aamulla astahdin puntarille sydän kurkussa. Lukemat olivat oikein ilahduttava; 116 kg, eli pudotusta tullut ekalla viikolla 800 g. Olen oikein tyytyväinen.

Edellisessä postauksessani kirjoitin vaakakammostani. Mulla on vaakaan jotenkin ihan irrationaalien suhde. OIKEASTI esim. tänä aamuna pelkäsin että olen lihonut viikossa kilokaupalla vaikka OIKEASTI olen noudattanut kalorirajaani. Silti kuvittelen että vaaka on joku ihmeellinen Pahis tuomari, joka voi antaa ihan mielivaltaisia tuomioita. 

Ehkäpä tämä uusi elämäntapa on alkua vaakakammoni vähentymiselle. Kun vaan syön vähemmän kuin kulutan, niin paino tippuu. (No, toki tiedän että paino voi joskus tehdä kummallisia liikkeitä suuntaan jos toiseenkin, ja voi tulla jumituksia...). Ehkä jonain päivänä voin ajatella Vaaka, olet ystäväni.

EDIT:
Jiihaa! Mulla on jo kolme lukijaakin. Tervetuloa kaunisolo, Taskunoita ja Rouva Rubiini.

Vaakakammo

Ensimmäinen viikonloppu takana kaloreita seuraten. Hyvin meni! Perjantait olen pyhittänyt herkuttelupäiväksi, mutta itsellenikin yllätykseksi en edes ylittänyt kalorilaskurin suositusta mulle soveltuvasta kalorimäärästä. Ihan voittajaolo:-)

Keskiviikkona vaakaan. Toivottavasti paino olisi pudonnut edes muutaman gramman...

Punnitukset on mulle vaikeita. Pelkään jo etukäteen sitä pettymystä, mikä tulee, jos paino ei ole pudonnutkaan. Sitä oloa, että en minä voi tässä hommassa näköjään ikinä onnistua. Mitenhän tuon asian voisi pääkopassaan kääntää toisinpäin? Niin että vaaka olisikin mun kaveri ja tsemppaaja, eikä vihollinen.